"Do it with passion, or not at all."

Hyvää huulipunavallankumousta! :-) Lukekaa TÄÄLTÄ, mistä oikein on kyse. 

Tykkään kattoa AVAn Fitness-päiväkirjat -ohjelmaa, vaikka kyseinen laji ei kiinnosta mua oikeastaan ollenkaan. Mutta se, että niillä naisilla siinä ohjelmassa on intohimo sitä kohtaan on mun mielestä jotenkin upeaa kateltavaa. Mun täytyy myöntää, että oon niille kade, kuten kaikille muillekkin, jotka on löytäneet oman juttunsa.

Oli laji sitten fitness, kalastus, piirtäminen tai jääkiekko, niin on ihan superhienoa, kun ihminen tekee sitä, mistä tykkää! Mä oon harrastanut useita vuosia muutamaa juttua, mutta ne ovat jotenkin jääneet... Uskon, että jos lakkaan vaan tekemästä jotain, vaikka mulla oliskin kaikki edellytykset siihen, niin sitten se ei oo mun intohimo. Pidin ja pidän edelleen kuvataiteesta ja tanssista tosi paljon, mutta... Niin, mikä mutta?

Oon ehkä vähän sellainen, että jos teen jotain, haluan olla siinä hyvä... (Poikkeuksena koulu, siellä haluun olla hyvä vaan niissä jutuissa, mistä pidän. Muissa riittää se, että osaan perusjutut ja pääsen läpi. :-D) Siksi tää bloggaaminen välillä vähän meinaa puuduttaa! Tuntuu, etten kehity ja ole tarpeeksi hyvä. En kuitenkaan haluu luovuttaa, vaan yritän tehdä töitä sen eteen et musta tulis parempi, ja voisin olla tyytyväinen ja ylpeä. :)

Herättääkö tää teissä mitään tunteita ja mielipiteitä? Ootteko te löytäneet oman juttunne? :) Toisaalta, toi "sanonta", oma juttu, on ehkä vähän harhaanjohtava. Aika harvan työ/harrastus/intohimo on sellainen, mitä ei kellään muulla oo... Ja toisaalta eikö niitä juttuja voi olla montaa! No, nyt taitaa mennä hiusten halkomiseks... :)

Mun pointti on, että haluaisin löytää jonkun sellaisen jutun, josta tykkäisin ihan täysillä, niin paljon, että olisin valmis uhraamaan sille suurimman osan ajastani ja tekemään vaadittaessa suuriakin elämänmuutoksia. Tietenkin perhe, niin T:n, mun ja Lilon muodostama kuin Kouvolassa asuvakin ja ystävät menee ihan ensimmäiseks, niistä en luovu, mutta kyllä te tiiätte mitä mä tarkotan!

Jospa se vaikka olis se kalastus....?

Ainiin, noista kuvista vielä - tai oikeestaan mun hiuksista. Randomeja juttuja -postauksessa mainitsin hiuskriisistä. Päätin koittaa helpottaa kriisiä ostamalla Olia-väripakerin sävyssä Golden Dark Blonde, tai joku vastaava. Meinas päästä itku, kun huuhtelin värin ja mun hiusten tyvi oli IHAN KELTAINEN!! Jotenkin kuitenkin ihmeen kaupalla se on nyt tasoittunut, ja on vanha tuttu punertava. :-D Joskus mulla oli tämän värinen tukka tosi pitkään, ja täytyy sanoo että tuntuu kyllä kotoisalta. Vielä kun saisin taiottua näistä puolta paksummat, tykkäisin!

T. Hanna